Postimerkkien kunto: postituore, keskitys ja viat

Mikä on postimerkin kunto ja miksi sillä on väliä?

Kunto on merkin fyysinen laatu: kuinka hyvin se on keskitetty, liiman ja hammastuksen tila, mahdolliset viat ja se, miten se on leimattu. Kaksi saman merkin kappaletta voivat erota arvoltaan moninkertaisesti pelkän kunnon takia.

Luettelot hinnoittelevat merkit ilmoitetussa kunnossa. Scott esimerkiksi hinnoittelee Very Fine -tasossa. Keskimääräistä paremmat kappaleet myydään luettelohinnan yli ja huonommat sen alle. Vaikutus on suurin klassisissa ja harvinaisissa merkeissä, joiden parhaista kappaleista ostajat kilpailevat.

Mitä keskitysluokat kuten VF ja XF tarkoittavat?

Keskitysluokat kuvaavat, kuinka tasaisesti kuva istuu marginaalien sisällä. XF (Extremely Fine) on lähes täydellisesti keskitetty, VF (Very Fine) hieman sivussa ja F (Fine) selvästi, mutta kuva ei vielä kosketa hammastusta.

Jotkin tarkastuslaitokset, kuten Professional Stamp Experts (PSE), käyttävät myös numeroasteikkoa 10–100, jossa 100 on virheetön «Gem». Numeroluokat merkitsevät lähinnä kalliissa yhdysvaltalaisissa merkeissä.

Mitä MNH, MH, OG ja NG tarkoittavat?

Ne kuvaavat käyttämättömän merkin liimaa. MNH tarkoittaa postituoretta ilman liimakkeen jälkeä, alkuperäinen liima täysin tallella. MH tarkoittaa, että liimake on ollut kiinni. OG on alkuperäinen liima ja NG tarkoittaa liimatonta.

• MNH (postituore, ei koskaan liimakkeella): käyttämätön, alkuperäinen liima täysin tallella eikä jälkeäkään liimakkeesta. Yleensä arvokkain kunto 1900-luvun merkeille.
• MH tai LH (liimakkeella / kevyt jälki): käyttämätön, mutta liimake on jättänyt jäljen.
• HR (liimakkeen jäänne): osa vanhasta liimakkeesta on yhä kiinni.
• OG (alkuperäinen liima): liima, jolla merkki julkaistiin, erotuksena uudelleenliimatusta.
• NG (ilman liimaa): liima on poissa, usein liotuksen jäljiltä. Klassisissa merkeissä tavallista.
• Uudelleenliimattu: uusi liima, joka matkii alkuperäistä. Se on harhautus ja laskee arvoa.

Liimakkeet olivat suurimman osan harrastuksen historiasta tavallinen tapa kiinnittää merkkejä, joten monissa klassisissa merkeissä on niistä jälki. Nykymerkeissä keräilijät suosivat selvästi postituoretta.

Mitkä viat laskevat arvoa?

Ohentumat, repeämät, taitteet, lyhyet tai puuttuvat hampaat, tahrat, kellastuminen ja haalistuminen laskevat arvoa, usein jyrkästi. Viallinen klassikko voi mennä murto-osalla virheettömän hinnasta.

• Ohentuma: takapuolelta irronnut paperi, yleensä liimaketta irrotettaessa. Katso takapuolta valoa vasten.
• Repeämä tai taite: näkyy, kun kallistat merkkiä valon alla.
• Lyhyet tai irronneet hampaat: yksi tai useampi hammas puuttuu.
• Kellastuminen tai ruostetäplät: ruskeat pisteet kosteasta säilytyksestä.
• Haalistuminen: auringonvalossa sammuneet värit.
• Korjaukset: täytetyt ohentumat, uudelleen hammastetut reunat tai lisätyt marginaalit. Todistukset paljastavat nämä.

Miten leimattujen merkkien kunto arvioidaan?

Leimatut arvioidaan kuten käyttämättömät, eli keskityksen ja vikojen perusteella, sekä lisäksi leiman mukaan. Kevyt ja siisti leima, joka jättää kuvan luettavaksi, on toivottu; raskaat ja tuhriintuneet leimat laskevat arvoa.

Socked-on-the-nose -leima (SON) on siisti pyöreä päiväysleima tarkalleen merkin keskellä. Monissa klassisissa merkeissä se on haluttu, koska päiväys ja paikkakunta näkyvät selvästi, ja leimattujen merkkien kerääjät maksavat siitä lisähintaa.

Kuinka paljon kunto muuttaa arvoa?

Valtavasti klassisissa ja harvinaisissa merkeissä, paljon vähemmän tavallisissa nykymerkeissä. Täydellisesti keskitetty ja virheetön kappale harvinaisesta merkistä voi mennä moninkertaisella hinnalla keskitasoiseen verrattuna.

Muutaman sentin tavallisissa merkeissä kunto tuskin vaikuttaa hintaan. Muutaman euron ylittävissä merkeissä se on yleensä suurin tekijä tunnistuksen jälkeen. Arvioi kunto aina ennen kuin vertaat toteutuneisiin hintoihin. Katso mitä postimerkkini ovat arvoltaan?